Casa Mare: Lohikeitto

Ravintola Casa Mare Lauttasaaressa on lähiravintolani. Palvelun ystävällisyys, täsmällisyys ja nopeus vaihtelevat, mutta ruoka on onneksi varsin tasalaatuista. Oma suosikkini on kermainen lohikeitto. Se saa tänäänkin hoitaa iltapalan tehtävät. Lisäksi luvassa on valaiseva keskustelu.

Nuorehko miestarjoilija suosittelee keiton kanssa vettä, mutta arvelee, että myös valkoviini voisi sopia. Pyydän alkoholitonta suositusta. Se hymyilyttää tarjoilijaa ja saa silmät pyörähtämään pari kertaa ympäri. Vastaus on appelsiinimehu. Kun kysyn perusteluja, tarjoilija naurahtaa, että vaihtoehtoina olivat omena ja appelsiini, ja valinta tapahtui intuitiolla. Sitten hän lähtee toimittamaan tilausta eteenpäin ja kiittää iloisesti päivän vaikeimmasta kysymyksestä.

Tuodessaan juomia pöytään tarjoilija kertoo pohtineensa, että vissykin olisi ollut aika hyvä vaihtoehto. Haluaisinko kenties vielä vaihtaa? Arvelen, että voin kokeilla seuralaiseni kivennäisvettä.

Kysyn vielä, miksi tarjoilija ei suositellut minulle mitään limua. "Ei tullut mieleen! Et näytä limunjuojalta", hän arvioi ja paljastaa sitten salaisuuden: alalla ajatellaan, että tärkeintä ei ole se, mitä suosittelee, vaan että ylipäätään suosittelee jotain.

Kerron kysyneeni virvoitusjuomasuosituksia monessa paikassa ja törmänneeni usein ongelmaan: tarjolla on yleensä vain kahden suuren firman tuotteita. Pepsiä tai Kokista, Fantaa tai Jaffaa, Spriteä tai 7uppia. Tarjoilija on samaa mieltä. Hänestä valikoimissa voisi olla esimerkiksi Mountain Dewtä, joka on aika hauska juoma. (Paitsi että sekin on PepsiCo:n tuote.)

Erikoislimuille ei kuitenkaan ole menekkiä, koska ravintolat panostavat alkoholin myyntiin. Saman ketjun Cantina Westissä esimerkiksi on monipuoliset tequila-valikoimat. Ehkä sinne sopisivat myös erikoisemmat limut, koska ruoat ovat vahvasti maustettuja, tarjoilija arvelee.

"Voisiko teillä olla myös?" kysyn. Kerron esimerkiksi euroviisutestissä menestyneestä Nokian Panimon puolukkaporeesta.

Tarjoilija lupaa tuoda asiakaspalautekyselyn. Sen täyttämällä voi myös voittaa illallisen.

"Mutta saisiko sillä valikoimiin puolukkaporetta?" yritän vielä. Tarjoilija nauraa ja lupaa käydä vaikka itse hakemassa meille sellaisen, jos voitamme arvonnassa.

Appelsiinimehu kermaisen kalakeiton kanssa on maukas mutta koostumukseltaan ongelmallinen yhdistelmä: sekä kerma että mehu muodostavat suuhun tahmean kalvon. Tässä tapauksessa ne hieman kiusallisesti vahvistavat toisiaan. Vissyvesi on raikkaampi vaihtoehto. Kuvittelen lohen hyppimään kirkkaaseen, kuplivaan vuoristopuroon. Mietin Itävaltaa ja ensi kesän matkaa Alppien rinteille.

Sitten palaan takaisin ja muistelen aiemmin maistamaani Bionaden seljanmarjalimua. Se voisi sopia tähän. Pitäisiköhän ravintolaan ottaa omat limut mukaan?

Euroviisut

Mikä virvoitusjuoma sopisi parhaiten euroviisujen kanssa? Tämä oli ensimmäinen kysymys, joka tuli mieleeni, kun näin Kampin K-Supermarketin virvoitusjuomahyllyn runsaudensarven.

Tarjolla oli Laitilan koko sarjan lisäksi kymmeniä tuntemattomampia tuotteita, joiden raaka-aineet vaihtelivat granaattiomenasta vaniljaan ja rypäleisiin. Valitsin 15 kiinnostavinta. Laitilan tuotteista jätin suuren osan hyllyyn, koska niihin on mahdollista törmätä muuallakin. Juomasuosituksen määrittelyä varten kutsuin koolle viisi muuta viisu- ja virvoitusjuoma-asiantuntijaa.




Lauantai 26.5.2012, Lauttasaari

Kun tuttu Eurovision-fanfaari, Charpentierin Te Deum, kajahtaa televisiosta, kuusihenkinen raatimme korkkaa ensimmäisen juoman. Miten se sopii yhteen euroviisulähetyksen kanssa? Jokainen luonnehtii kokemustaan muutamalla sanalla ja antaa sille arvosanan välillä 1–10.

Euroviisujuomien pisteyttäminen ei kuitenkaan ole helppoa. Eri biiseihin kun sopivat erilaiset juomat: ällömakealta maistuva saippuavesi saattaa yllättäen resonoida hyvin samanhenkisen musiikin kanssa. Euroviisuissa, kuten joissain juomissakin, "sekoittuu miellyttäviä ja epämiellyttäviä makuja". Amerikkalaisen Boylanin idea makeuttaa juomat ruokosokerilla aiheuttaa aisteille ylimääräistä vaivaa. Sivumaku on outo. Marsipaanimainen Dr. Pepper jakaa mielipiteitä. Niin tekee moni biiseistäkin.

Keskimäärin raati vaikuttaisi odottavan viisujuomalta makeutta, joka arjessa olisi liioittelua. Onhan kyseessä juhla ja karnevaali.

Kun Loreen astelee viisulavalle voittajana yhden aikaan yöllä, avataan viimeinen pullo, annetaan viimeiset pisteet ja lasketaan keskiarvot. Raadin valinta on yllätys kaikille: Suomi menee kirkkaasti finaaliin!

Jaettu 1. sija:

Olvi Vattu, pisteet 8.83
Raati luonnehtii: Aika hauska! Sopii Ukrainan biisiin, värimaailmaa myöten. Iloinen mutta ei vakavasti otettava. Saippuainen, tulee smurffilimu mieleen. Hullu. Iloisen helmeilevä. Tietty epäautenttisuus – sopii viisuihin. Sopii myös Moldovan kanssa!

Olvi Satsu, pisteet 8.83
Raati luonnehtii: Maussa on vivahteita. Kuin mandariinifanta, mutta vähän parempaa. Klassinen ystävä, luotettava tuttu. Sopii Ranskan, Espanjan ja Italian biisien kanssa. Aika itsevarma.


2. Puolukkapore, Nokian panimo, pisteet 8.20
Raati luonnehtii: Liian aito euroviisuihin. Marjaisa, kevyt. Ei liian makea. Liian hapan. Jos ei etsittäisi euroviisujuomaa, tämä voisi olla voittaja!


3. Rio Rita (Greippi) Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, pisteet 8.17
Raati luonnehtii: Pehmeä ja mieto. Kiva ripaus happamuutta. Mukava raikaus. Raikas kuin Kreikan euroviisu. Voittaa biisin. Voisi olla vähemmän makea.


4. Le pom, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, pisteet 7.80
Raati luonnehtii: Eroaako Pommacista? Pommac-mehujään makuinen. Happo kohdallaan. Ei oikein asetu kontekstiin nyt (Ranskan esitys).


5. Hansen's Mango-orange, pisteet 7.20
Raati luonnehtii: Tulee mieleen Schweppesin Russian water. Hyvää. Paha jälkimaku.


6. Boylan Grape, pisteet 7.00
Raati luonnehtii: Aika hurjan väristä! (Lila) Tuoksuu lapsuuden tussille. Aika jännä. Hyvin makeeta. Tuoksu pilaa koko homman. Menee nenään. Heja Sverige. 


7. Ananas, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, pisteet 7.00
Raati luonnehtii: Raikas aito ananaksen maku. Ghanalaisen miehen myymää ananasta. Sopii pisteidenlaskuun. Huomattavasti vähemmän pahaa kuin moni muu ananas. Vähän jää suuhun imelä jälkimaku.


8. Hansen's Vanilla Cola, pisteet 6.83
Raati luonnehtii: No huh huh. Sopii Liettuan kanssa. Viisumaisen imelä. Ontto. Valju.


9. Whole earth organic sparkling Apple & Rasperry, pisteet 6.60
Raati luonnehtii: Euroviisumainen. Vähän tulee mieleen jotain muttei tiedä mitä. Hartwallin vadelma? Sekoittuu miellyttäviä ja epämiellyttäviä makuja. Jotain hyvin euroviisumaista siis.


10. Omenapore, Nokian panimo, pisteet 6.50
Raati luonnehtii: Sopii Venäjän mummoihin. Pieni siiderimäinen häivähdys. Päärynän sivumaku häiritsee. Hyvä yritys mutta pettymys.


11. Hansen's Pomegranate, pisteet 6.33
Raati luonnehtii: Russian water -fiilistä taas. Ei sovellu lähetyksen viralliseen osuuteen. Eikö? Kuivakka maku. Ei liian makea. Ei paras viisujuomaksi.


12. Boylan Cane Cola, pisteet 6.17
Raati luonnehtii: Savumainen sivumaku? Ruokosokeriin pitäisi tottua. Liian makea. Ei sopinut Espanjan biisiin, mutta Saksaan sopii.


13. Dr Pepper Cherry, pisteet 5.83
Raati luonnehtii: Ihana tuoksu! Ihan yhtä hirveä kuin Irlannin biisi. Sokeriöverit suihkulähteessä. Tölkin jälkeen tekee mieli mennä Mantan altaaseen kylpemään. Kokonaisvaltainen maku tuntuu lantiossa asti. Voisi vaahtokarkkien kanssa juoda. Dipata sinne.


14. Whole earth organic sparkling Cranberry, pisteet 4.40
Raati luonnehtii: Sopii Norjan biisin kanssa. Outo sivumaku. Maistuu pesuaineelta? Jää paha maku suuhun, tekisi mieli juoda jotain muuta päälle. 


Euroviisufinaalin voi katsoa uusintana Yle Areenasta muutaman viikon ajan.

Ravintola Katsomo: Hollantilainen taidepop

On väliaika. Hollantilainen taidepop-yhtye Nits on soittanut ensimmäisen settinsä ja jatkaa hetken kuluttua. Ravintola Katsomon jono yltää pitkälle aulaan. Pujottelemme yläkerran tiskille, jossa jono on vaaksan verran lyhyempi. Nyt tarvitaan jotain virvoitusjuomaa.

Valitettavasti Katsomon valikoima ei ole aivan musiikin hienostuneisuuden tasalla. Erilaista alkoholia kyllä riittää hyllymetreittäin, mutta limukaapista löytyy vain pepsiä, jaffaa ja 7uppia. Lisäksi on kivennäisvettä ja tuoremehua. Seuralaiseni kysyy, saisiko hän kivennäisveden ja omenamehun sekoitusta, apfelschorlea. Se on suosittua erityisesti Keski-Euroopassa. Tarjoilija ei ole aivan varma, miten tilaus pitäisi laskutusteknisesti ratkaista, kun siihen tarvitaan vain puolikas kivennäisvesipullo.

Menen toiselle kassalle. Mitähän alkoholitonta minun tarjoilijani suosittelisi nautittavaksi hollantilaisen taidepopin kanssa? Aavistamatta, mitä tiskin toisessa päässä samaan aikaan tapahtuu, hän vastaa:

– Hmm... omenamehun ja kivennäisveden sekoitus voisi olla hyvä. Se on sellainen kesäinen.

Tämä suositus on selvästi tähtiin kirjoitettu. Lisäksi se ratkaisee laskutusongelman: otamme kaksi apfelschorlea, eli yhteensä yhden kokonaisen kivennäisvesipullon.

Valitettavasti summeri on soinut jo jonottaessa, joten juoma pitää kipata kurkkuun nopeasti. Nits jatkaa.

Eläintarhan Carrols: Viimeinen ateria

On perjantain ja lauantain välinen yö, kello 0:39. Soitan taksista Martille ja kerron, että auto on Töölössä muutaman minuutin päästä. Olemme matkalla viimeiselle aterialle.

"Clubi ilman juustoa." Elämäni ensimmäisinä vuosina lähin pikaruokalani oli Carrols Vantaan Tikkurilassa. Siellä oli kaksi akvaariota. Koska makuni oli jo silloin valikoiva, halusin hampurilaiseni ilman juustoa. Se tehtiin aina erikseen ja tuotiin vasta sitten pöytään. En yleensä uskaltanut vilkuttaa tarjoilijalle, joka kiersi ravintolaa epätietoisena asiakastaan etsien.

Myöhemmin tutustuin joukkoon mainioita ihmisiä, joiden kanssa kävimme usein Helsingin City-käytävän Carrolsissa. Kasvoimme isoiksi, emme vielä aikuisiksi. Aloin syödä juustoa. Usein oli tarjous: "Kaksi Clubia yhden hinnalla." Ilkka saattoi syödä niitä neljä. Silti nälkä oli usein vain tekosyy.

Sitten tuli Hesburger ja osti koko Carrols-ketjun. Alkoi Suomen parhaiden pikaruokaloiden ja nuoruuteni hidas alasajo. Ensin City-käytävä, sitten Tikkurila, Aleksanterinkatu, Stockmann... Nyt tuo Turun tauti vie viimeisetkin: kesään mennessä kaikki Carrolsit muuttuvat Heseiksi.

Eläintarhan Carrols Express on hieman surullinen paikka jo itsessään. Pieni tiski suurella huoltoasemalla. Samalta kassalta voisi varmasti ostaa myös moottoriöljyä. Tilaan elämäni viimeisen Clubburgerin. Kerron sen myös tarjoilijalle: Olemme pyhiinvaeltajia, tulleet viimeiselle aterialle. Osaisiko hän sanoa, mikä olisi oikea juoma juhlistamaan näitä lapsuuden hautajaisia?

 – Kokis? Sehän on aika juhlavaa...vai?

Tarjoilija huomaa ilmeeni ja on hetken hieman vaivaantunut. Sitten hän keksii: Tee sekoitus!

Ha! Sekoitus! Se on jotain, mitä olisin lapsuuteni Carrolsista ehkä halunnut. Tai kun myöhemmin rakensimme City-käytävän ravintolan pilleistä himmeleitä ja pudotimme jääpaloja toistemme niskaan. Tai kun yllytimme Olli-Pekkaa täyttämään kokismukin ketsuppiautomaatilla. No – mitä sekoitukseen kannattaisi sitten laittaa?.

– En mä vaan tiedä... En juo limua, se on pahaa.

Lopulta saan kuitenkin suosituksen. Istumme pöytään odottamaan hampurilaisia. Kolmosen ratikka kiertää kehää. Joku on sammunut takapöytään. Maistan juhlajuomaani: kokista ja sprite zeroa.

Se maistuu Hesburgerilta.

Kiitos, hyvästi!

Meritähti: Savulohipasta

Ravintola Meritähti Ruoholahden metroaseman kupeessa yllättää aina iloisesti. Palvelu on reipasta ja ystävällistä. Monipuolinen ruokalista sisältää myös unkarilaisen näkökulman: itsetehtyjä makkaroita, potkaa eri tavoin valmistettuna, gulassia... Ja jääkiekkoyleisö on onneksi kerääntynyt vastapäiseen kuppilaan.

Koska edellinen pastakokemukseni kauppakeskus Sellossa meni pieleen, yritän täällä uudestaan. Tilaan savulohipastan. Tarjoilija ehdottaa juomaksi valkoviiniä, mutta arvelee, että olutkin varmasti sopisi. Alkoholittomaksi vaihtoehdoksi hän suosittelee fantaa. Miksi?

– Siinä on mieto maku niin kuin savulohessakin. Kokis on voimakkaampi.

Otan siis fantan, joka maistuu samalta kuin fanta yleensäkin. Syödessä pohdimme, miksi spritea ei ole vielä suositeltu missään. Ehkä se on liian imelää? Voisi kuvitella, että muuten sitruunanmakuinen juoma sopisi kalan kanssa.

Jään miettimään, olisiko Unkarilla tarjota maailmalle jotain omaa virvoitusjuomaa. Kun seuraavan kerran palaan Meritähteen, otan selvää. Ja makkaraa!

Wanha Mylly: Pippuripihvi

Kävimme kauniina lauantaipäivänä ruokailemassa Herttoniemen kartanossa sijaitsevassa ravintola Wanhassa myllyssä. Meillä ei ollut varausta, mutta vaikka ravintola oli melko täynnä, pöytä järjestyi heti. Miljöö oli viihtyisä, ja ikkunasta avautui kaunis näkymä keväiseen luontoon. Matalan huonekorkeuden vuoksi viereisen pöydän äänekkään seurueen keskustelu kuitenkin kantautui pyytämättä pöytäämme.

Pippuripihvin juomasuosituksena oli Tiefenbrunnen cabernet sauvignon -punaviini. Entä olisiko tarjoilijalla suositella mitään alkoholitonta ruokajuomaa?

-Meiltä löytyisi saksalainen vehnäolut, joka sopisi hyvin pihvin kanssa.

Hetken harkittuani oluen juomista kysyin kuitenkin vielä, oliko tarjoilijalla suositella jotain muuta alkoholitonta.

-Meiltä löytyisi myös mustaherukanlehdistä tehty Lehtikuohu, tosin se on ehkä vähän turhan makea.
-Joo, ehkä se ei ole ihan paras ruoan kanssa.

Lopulta päädyin perinteiseen kevytkolaratkaisuun.

Ruokaa odotellessa saimme pöytään korillisen leipää, mm. erinomaista saaristolaisleipää, ja niitä pahimpaan nälkään mutustellessa ruokaa ei juuri joutunut odottelemaankaan. Pippuripihvi oli erinomainen, salaatti hyvää ja maalaisranskalaiset sopivan rapsakoita. Kolajuoma ei ehkä ollut paras mahdollinen kaveri ruoan kanssa, mutta parempaakaan ei oikein tähän hätään ollut tarjolla.

Jälkiruoaksi joimmekin sitten lehtikuohut. Se oli kyllä jalo juoma!

Palvelu oli mukavaa ja oikein ripeää, ja kokemus oli kaikin puolin erinomainen. Hinnat eivät olleet ihan halvimmasta päästä (pippuripihvi 28€). Erinomainen kokemus, mutta jäämme odottamaan monipuolisempia juomasuosituksia.

Kahvila Kasinonranta: Suklaakakku

Lauttasaaren uimaranta on vappupäivänä hieman hälyisä, muttei sijaintinsa vuoksi kuitenkaan mikään turistikohde. Paikallisia lapsiperheitä ja eläkeläisiä on paljon. Keväisellä uimarannalla on viehättävää syksyn tunnelmaa.

Kahvila Kasinonranta on yliveto. Se on auki hieman vaihtelevasti, mutta tiedottaa aukioloistaan Facebookissa. Valikoimat ovat monipuoliset ja vaihtelevat. Istumapaikkoja on sekä terassilla että lämpimissä sisätiloissa. Palvelu on ystävällistä. Siispä asiaan.

Suklaakakkuja on kahta lajia. Tilaan sen, jossa ei ole toffeeta. Kasinonrannan kahvila on tämän blogin paikoista ensimmäinen, jossa myydään Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan limuja: Rio Colaa, Sitruunasoodaa, Lemonaa ja veriappelsiinin makuista Messinaa. Mahtavaa vaihtelua kokikseen ja pepsiin! Miksiköhän kahvila on tehnyt tällaisen valinnan? Jono takanani on kuitenkin niin pitkä, että päätän keskittyä tärkeimpään kysymykseen: mikähän näistä sopisi suklaakakkuni kanssa parhaiten?

Kahvilanpitäjän ei tarvitse miettiä pitkään. Hän suosittelee Messinaa: "No suklaa ja appelsiini! Eikö ne tykkää toisistaan?"

Ilman suositusta olisin todennäköisesti ottanut rutiinikolan. Mutta tämä yhdistelmä toimii ehdottomasti paremmin. Limu on hyvin makeaa ja appelsiinista. Ehkä suklaakakkukin voisi olla vielä vähän suklaisempaa? Hmm. Eikö suklaakakku voisi aina olla vielä vähän suklaisempaa?

Il Gabbiano, Kauppakeskus Sello: Pollo alla carbonara

Monet Sellon ravintoloista ovat sunnuntaina suljettuina, joten eksymme italialaiseen Il Gabbianoon. On hiljaista.

Tilaan Pollo alla carbonaran, eli paistettua spagettia, kanaa ja pekonia kermakastikkeessa. Nuori nainen vaikuttaa valmistautumattomalta, kun kysyn juomasuositusta.

– Mmm... viiniäkö mietit?
– Jotain alkoholitonta, mieluummin.
– Ei meillä oo ku limuja.

Niistä hän suosittelee pepsiä. Tarjoilija ei vaikuta siltä, että hänellä olisi suositukselleen mitään perusteita, joten en viitsi niitä kysyä.

Unohdan ottaa annoksestani kuvan, koska huomioni kiinnittyy seuralaiseni annokseen, joka on eri kuin se, jonka hän luuli tilanneensa. Tarjoilijaa ei näy muutamaan vuoteen. Kun hän vihdoin pitkän vilkuttelun jälkeen tulee ja kysyy, maistuiko ruoka, olen jo ehtinyt unohtaa. Korjaamme vahingon tilaamalla jälkiruokaa. Saamme kumpikin eri annoksen kuin luulemme tilanneemme.

Otan kuitenkin kuvan kukista.

Kampin BBQ House: Szechuan Peppered Duck Breast

On pitkäperjantai ja Helsingissä sataa räntää. Kampin BBQ Housen ruokalistalla on ajankohtaisena bonuksena australialainen teema, mutta kengurua ei ole tarjolla. Tilaan siis ankanrintaa shiraz-kastikkeessa. Lisukkeena on bataattiranskalaisia ja marinoituja kasviksia. Mikähän juoma aterian kanssa sopisi?

– Ai viiniä? Tarjoilija, nuorehko asiallinen mies kysyy.

Toivon jotain alkoholitonta. Tarjoilija ehdottaa varmoin ottein Nikolaita, alkoholitonta olutta. En pidä ajatuksesta, joten pyydän virvoitusjuomavaihtoehtoa.

– Virvoitusjuoma... ai niinku limu? Tarjoilija luettelee kokiksen, zeron, fantan, spriten ja soodan. Kun kysyn, mikä niistä sopisi tämän ruoan kanssa parhaiten, hän hieman hämmentyy. "Hmmmm" on tavallista pidempi ja ruokalista pyörii tarjoilijan kädessä.

Pienen mietintätauon jälkeen suositus on kuitenkin selvä: shiraz-kastikkeen kanssa sopii parhaiten kokis. Fantan appelsiiini ei ainakaan sovi, joskin perustelu menee minulta hieman ohi. Seuralaiseni, joka on viinien ystävä, tietää kertoa, että shiraz on punaviiniä ja kokis ei ole sen kanssa aivan tavaton yhdistelmä etelämpänä Euroopassa.

"Zero vai tavallinen" on tarjoilijalle helpompi kysymys. Vastaus on määrätietoinen: tavallinen.

Kokis toimiikin oikein hyvin, mutta hieman jää harmittamaan, ettei tarjolla ollut mitään paikallisia australialaisia limuja. Käyköhän tarjoilijoilla ollenkaan mielessä, kuinka yksipuolinen heidän valikoimansa on? Tuntevatko he siitä huonoa omatuntoa?

Tätä täytyy ennen pitkää kysyä.

Ravintola Poiju: Lamb Do Piaza

Ravintola Poiju Ruoholahden kanavan varressa näyttää ulospäin hieman paikalliselta keskiolutkuppilalta, mutta on sisältä oikein siisti, vähän pihvipaikan oloinen. Höysteenä on meriaiheista rekvisiittaa ja intialainen miehitys, joista jälkimmäinen näkyy myös ruokalistassa omana osastonaan.

Tilaan paahdettua lammasta sipulikastikkeessa, Lamb Do Piaza. (Kuulostaa enemmän italialaiselta!) Millainen juoma sen kanssa sopisi?

Ruokalistassa on varattu kokonainen sivu puna- ja valkoviineille, mutta tarjoilija suosittelee määrätietoisesti tavallista vettä. Ruoka on mausteista ja vesi sopii siksi parhaiten, hän perustelee. Esimerkiksi olut pilaisi maun. Suosituksen vilpittömyys tekee vaikutuksen: minulle ei yritetä myydä mitään! Ei edes alkoholia!

Vesi sopiikin erinomaisen annokseni kanssa hyvin. Hieman myöhemmin alkaa kuitenkin mietityttää: mikähän virvoitusjuoma mausteisen lampaan kanssa sopisi parhaiten?

Tarjoilija esittelee Hartwallin valikoiman: pepsi, jaffa, 7up. Hän ei kuitenkaan suostu suosittelemaan niistä mitään erityisesti. Kaikki ovat makeita, ihan sama. Aistin äänensävystä, että mikään limuvalikoimasta ei oikein sovi ruokani kanssa. Otan vaihtelun vuoksi jaffan.

Vertailussa vesi on selvä voittaja. Jaffan äkkimakeus tuntuukin hieman väkivaltaiselta. Jään kaipaamaan hienostuneempia vaihtoehtoja limuvalikoimaan!

Hesburger Kamppi: Kerrosateria

Hesburger on avannut uuden pikaruokalan Kampin kauppakeskukseen. Heti sisäänkäynnin vieressä on seinässä suuri juliste, joka mainostaa avajaistarjouksena Kerrosateriaa hintaan 5,50€.

– Ja juomaksi? kysyy kassa. Vastaan kysymyksellä: – Mitä suosittelisit tämän kanssa?

Nuori nainen ei hätkähdä vaan hymyilee ääneen.
– Kyllä se olisi toi kokis!

Tiedustelen, miksi juuri se. Ohi kulkee toinen työntekijä ja liittyy keskusteluun. Kokis on suosituin, he vakuuttavat. Entä kannattaisiko minun ottaa tavallinen vai sokeriton zero?

– Ehdottomasti tavallinen! Se on se alkuperäinen. Molemmat kertovat itse juovansa aina originaalia.

Light-juomiin tottuneelle alkuperäinen kokis maistuu paksulta ja imelältä. Sen rinnalla hampurilainen tuntuu jopa hieman kuivalta, vaikka majoneesissa ei olekaan erityisesti säästelty. Ranskalaisten kanssa kola toimii ehkä jopa hieman paremmin. (Suosittelen kokeilemaan myös pehmistä ja kinuskikastiketta!) Kurkkuun jää aterian jälkeen sokerisen tahmainen tunne.

Lähtiessäni vilkaisen vielä avajaistarjousta. Mainosjulisteen kuvassa hampurilaisen vieressä onkin juuri kokista, virvoitusjuomayhtiön omassa mainosmukissa. Olikohan kassaneitien suositus sittenkään aivan vilpitön? Tähän palataan vielä.