"Clubi ilman juustoa." Elämäni ensimmäisinä vuosina lähin pikaruokalani oli Carrols Vantaan Tikkurilassa. Siellä oli kaksi akvaariota. Koska makuni oli jo silloin valikoiva, halusin hampurilaiseni ilman juustoa. Se tehtiin aina erikseen ja tuotiin vasta sitten pöytään. En yleensä uskaltanut vilkuttaa tarjoilijalle, joka kiersi ravintolaa epätietoisena asiakastaan etsien.
Myöhemmin tutustuin joukkoon mainioita ihmisiä, joiden kanssa kävimme usein Helsingin City-käytävän Carrolsissa. Kasvoimme isoiksi, emme vielä aikuisiksi. Aloin syödä juustoa. Usein oli tarjous: "Kaksi Clubia yhden hinnalla." Ilkka saattoi syödä niitä neljä. Silti nälkä oli usein vain tekosyy.
Sitten tuli Hesburger ja osti koko Carrols-ketjun. Alkoi Suomen parhaiden pikaruokaloiden ja nuoruuteni hidas alasajo. Ensin City-käytävä, sitten Tikkurila, Aleksanterinkatu, Stockmann... Nyt tuo Turun tauti vie viimeisetkin: kesään mennessä kaikki Carrolsit muuttuvat Heseiksi.
Eläintarhan Carrols Express on hieman surullinen paikka jo itsessään. Pieni tiski suurella huoltoasemalla. Samalta kassalta voisi varmasti ostaa myös moottoriöljyä. Tilaan elämäni viimeisen Clubburgerin. Kerron sen myös tarjoilijalle: Olemme pyhiinvaeltajia, tulleet viimeiselle aterialle. Osaisiko hän sanoa, mikä olisi oikea juoma juhlistamaan näitä lapsuuden hautajaisia?
– Kokis? Sehän on aika juhlavaa...vai?
Tarjoilija huomaa ilmeeni ja on hetken hieman vaivaantunut. Sitten hän keksii: Tee sekoitus!
Ha! Sekoitus! Se on jotain, mitä olisin lapsuuteni Carrolsista ehkä halunnut. Tai kun myöhemmin rakensimme City-käytävän ravintolan pilleistä himmeleitä ja pudotimme jääpaloja toistemme niskaan. Tai kun yllytimme Olli-Pekkaa täyttämään kokismukin ketsuppiautomaatilla. No – mitä sekoitukseen kannattaisi sitten laittaa?.
– En mä vaan tiedä... En juo limua, se on pahaa.
Lopulta saan kuitenkin suosituksen. Istumme pöytään odottamaan hampurilaisia. Kolmosen ratikka kiertää kehää. Joku on sammunut takapöytään. Maistan juhlajuomaani: kokista ja sprite zeroa.
Se maistuu Hesburgerilta.
Kiitos, hyvästi!
Uskomatonta, että kohta Carrolsin tarina on ohi. Yli 30 vuotta sitten tilasin ensimmäisen hampurilaisen ilman suolakurkkua ja suklaapirtelön kanssa olin Tapiolan ravintolan akvaarion lumoissa. 30 vuoteen on mahtunut monta klubia puoleen hintaan. Rip Carrols
VastaaPoistaMeillä oli myös pyhiinvaellus viimeiselle aterialle, toissa päivänä kun Oulunkylän Carrols oli vielä nelisen tuntia auki. Clubi ja Iso-Caro to go ja hautajaistunnelmaa korostamaan kynttilä pöydälle.
VastaaPoista