Nuorehko miestarjoilija suosittelee keiton kanssa vettä, mutta arvelee, että myös valkoviini voisi sopia. Pyydän alkoholitonta suositusta. Se hymyilyttää tarjoilijaa ja saa silmät pyörähtämään pari kertaa ympäri. Vastaus on appelsiinimehu. Kun kysyn perusteluja, tarjoilija naurahtaa, että vaihtoehtoina olivat omena ja appelsiini, ja valinta tapahtui intuitiolla. Sitten hän lähtee toimittamaan tilausta eteenpäin ja kiittää iloisesti päivän vaikeimmasta kysymyksestä.
Tuodessaan juomia pöytään tarjoilija kertoo pohtineensa, että vissykin olisi ollut aika hyvä vaihtoehto. Haluaisinko kenties vielä vaihtaa? Arvelen, että voin kokeilla seuralaiseni kivennäisvettä.
Kysyn vielä, miksi tarjoilija ei suositellut minulle mitään limua. "Ei tullut mieleen! Et näytä limunjuojalta", hän arvioi ja paljastaa sitten salaisuuden: alalla ajatellaan, että tärkeintä ei ole se, mitä suosittelee, vaan että ylipäätään suosittelee jotain.
Kerron kysyneeni virvoitusjuomasuosituksia monessa paikassa ja törmänneeni usein ongelmaan: tarjolla on yleensä vain kahden suuren firman tuotteita. Pepsiä tai Kokista, Fantaa tai Jaffaa, Spriteä tai 7uppia. Tarjoilija on samaa mieltä. Hänestä valikoimissa voisi olla esimerkiksi Mountain Dewtä, joka on aika hauska juoma. (Paitsi että sekin on PepsiCo:n tuote.)
Erikoislimuille ei kuitenkaan ole menekkiä, koska ravintolat panostavat alkoholin myyntiin. Saman ketjun Cantina Westissä esimerkiksi on monipuoliset tequila-valikoimat. Ehkä sinne sopisivat myös erikoisemmat limut, koska ruoat ovat vahvasti maustettuja, tarjoilija arvelee.
"Voisiko teillä olla myös?" kysyn. Kerron esimerkiksi euroviisutestissä menestyneestä Nokian Panimon puolukkaporeesta.
Tarjoilija lupaa tuoda asiakaspalautekyselyn. Sen täyttämällä voi myös voittaa illallisen.
"Mutta saisiko sillä valikoimiin puolukkaporetta?" yritän vielä. Tarjoilija nauraa ja lupaa käydä vaikka itse hakemassa meille sellaisen, jos voitamme arvonnassa.
Appelsiinimehu kermaisen kalakeiton kanssa on maukas mutta koostumukseltaan ongelmallinen yhdistelmä: sekä kerma että mehu muodostavat suuhun tahmean kalvon. Tässä tapauksessa ne hieman kiusallisesti vahvistavat toisiaan. Vissyvesi on raikkaampi vaihtoehto. Kuvittelen lohen hyppimään kirkkaaseen, kuplivaan vuoristopuroon. Mietin Itävaltaa ja ensi kesän matkaa Alppien rinteille.
Sitten palaan takaisin ja muistelen aiemmin maistamaani Bionaden seljanmarjalimua. Se voisi sopia tähän. Pitäisiköhän ravintolaan ottaa omat limut mukaan?
